No niin. Tässä sitä taas ollaan. Eilen vietettiin K:n kanssa meillä itsenäisyyspäivänjuhlaa -kahdestaan- koska meidän luokan suomalaissyntyiset eivät päässeet paikalle. Tällaiset suomalaisuusasiat saavat kummasti painoarvoa ulkomailla asustaessa. Ja vaikka K ei - tietenkään - sen kummemmin lämmennyt linnan juhlille, jotka oli tietysti pakko katsoa, se tykkäsi kuitenkin kovasti karjalanpiirakoista ja saunasta. Ja musta. Enkä mä tiedä mikä muhun on mennyt, mutta toimitusjohtajan jälkeen mä olen muuttunut. Mua ujostutti mennä saunaan K:n kanssa ja meinasin jo ehdottaa, että mennäänkö eri aikaan - vaikka se nyt olisi ollut ihan knäppt ja tokigt! Se sanoi että "Näe, men det är helt okej.." niin rauhallisella äänellä että mua ei ujostuttanut yhtään niin paljon enää. Vaikka silti vähäsen. Me juteltiin paljon ja se on uskomattoman sanavalmis, nopeaälyinen, rauhallinen, miellyttävä, pohdiskeleva, tiedostava, hengellinen, maanläheinen.. mitä vielä? Se on nöyrä ja se on musta viehättävää. (Nöyryys=tosiasioille avoin mieli) Kaikki sen ominaisuudet on viehättäviä. Meillä ei ollut minkäänlaisia kommunikaatiovaikeuksia; mä en tuntenut puhuvani "väärällä kielellä" kun juttelin sen kanssa. Se näki mut. Sen mielestä mun suomalainen aksentti on miellyttävä ja rauhoittava - miten söpöä! Sanoi että johtuu varmaan siitä että se lapsena kuunteli Tove Janssonin kertomia Muumisatuja. Ja se jäi yöksi ja nukkui mun huoneen lattialla ja aamulla oli kiva herätä kun se oli siinä. Mutta minä muutan Uumajaan tammikuussa ja se Berliiniin helmikuussa ja minä mietin, että miksi tässä näin käy - taas. Kesäkanttorikin karkasi Wieniin ennenkuin ehti edes päivää sanoa. Ja jos nyt tälle linjalle lähdetään niin P:kin lähtee kohta Tsekkeihin ja A ravaa Saksassa yhtenään (ja kun me seurusteltiin niin harvoin oltiin samalla paikkakunnalla ylipäänsä). Prkl:n EU ja vapaa liikkuvuus. Jos olisin tämän tiennyt olisin varjoäänestänyt eri lailla v. -95.

K on kanssa toveri, mutta sitä ei kyllä siitä huomaa. Siinä ei ole sitä NA-leimaa mikä monilla on. No tukasta voi kyllä aavistella yhtä jos toista, mutta se on vaan ulkoinen seikka. Sitäpaitsi mä tykkään sen tukasta! (Siitä ei ole kauan kun M:lle selvitin että musta rastatukka ei ole kovinkaan seksikäs..;)

Mä lähdenkin nyt jo huomenna takaisin Suomeen jouluksi. Järjestin tänään itselleni töitä vanhassa kesäduunipaikassa kaupan kassalla ainakin vuoden loppuun asti ja sitten tulen takaisin Ruotsiin, pakkaan kamat ja muutan Uumajaan. Olen päättänyt ottaa koulupaikan vastaan. Asuntokin, tai ainakin asuntolapaikka, on järjestymäisillään. Lähtö on jännittävä ja ilolla aloitan opinnot, mutta silti olo on vähän ristiriitainen. Palautin kouluun mun kaapin avaimen ja lainakirjat ja annoin loput ruokaliput luokkakaverille, joten sinne en nyt varmaan sitten enää  ole menossa. Enkä sitten varmaan näe K:a enää. Ehkä kuitenkin tammikuussa pikaisesti, mulla on yksi kirja siltä lainassa.

K sanoi sen juhlissa lauantaina että mähän voisin muuttaa Berliiniin. Juu, niin varmaan. Kuten sanottu, menee vähän ristiin mun pikkukaupunkihaaveiden kanssa. Silti kotiin tullessani la-yönä menin nettiin ja etsin mahdollista kiinnostavaa yliopistoa. Olisi tyhmää muuttaa suunnitelmia tässä vaiheessa ja äkkiä. Vaikka ajattelenkin että rakkaus on taistelemisen arvoinen asia. Okei, äkkiä tämä Uumajakin tuli, mutta ainakin se on jotain mitä kohti olen jo pidemmän aikaa kulkenut. Teologian opinnot yliopistolla. Enkä mä edes osaa tarpeeksi saksaa, eikä silmiin osunut yhtään englanninkielistä opintolinjaa miltään aihealueelta. Muutenhan se olisi yksi ja sama mulle, toisaalta, että muutanko pohjoiseen vai etelään kahden tunnin lentomatkan päähän Helsingistä. Voinhan mä mennä sitä moikkaamaan kesällä. Jos vaikka niiden ravintolassa olis työntekijälle paikka. Katsotaan sitten, miltä elämä siinä vaiheessa näyttää. Kesään ei ole enää montaa kuukautta. Vad fan ska jag göra med det här nu? Voittaako rakkaus (hei niinku oikeesti) kaikki esteet?

Minä -> K

"Hej! Hoppas provet gick bra! Tyvärr måste jag berätta att jag åker till F imorgon kväll. Jag fick jobb för tre veckor och börjar på lördagen, vilket är toppen men samtidigt är jag lite grann ledsen; jag vet att jag ska sakna dig. Du är jäklafin, vet du? :)"

K -> Minä

"Jag vet inte hur jag ska känna? Du är den finaste människa jag har träffat på flera år! :) Jag kommer sakna dig! Hoppas vi ses någon gång igen! Kram/K"

Itkeä tässä pitäisi.