On ollut mielenkiintoinen kokemus seurata Euroviisuja - ja sitä Lordin voittoa - täältä etäältä. Internetkommentointi on käynyt kuumana, näemmä. Tämä, kuten ihan tasan kaikki muukin mitä Suomessa tapahtuu, jakaa suomalaiset kahtia: joko tapahtunut on "Upeeta, mahtavaa", tahi sitten yksinkertaisesti hävettää. Hävettää? Laittaa miettimään, että miksi aikuinen ihminen häpeäisi jonkin yksittäisen bändin menestystä maailmalla. Tämä häpeäminen on niin uskomattoman suomalainen ilmiö että tuskin sitä muualta maailmasta löytyy. Perussuomalainen luonne on häpeään sidottu ja nk. "suomalainen identiteetti" niin keskeneräinen ja epävarma, että kaikki, mikä ulospäin näkyy, on kontrolloitava ja analysoitava tarkasti . Että oltaisi perillä siitä, mitä muut meistä nyt ajattelevat. Suomalainen kansa on sairas; tällaiset itsetunto-ongelmat vaativat hoitoa! Ja tarkoitan nyt sitä ihan todella. Ei tämmöinen ole tervettä! Suomalaisilta puuttuu kyky nauraa itselleen ja terve etäisyys omaan persoonallisuuteen, självdistans. Yksittäiset henkilöt voivat hakea keskusteluapua ammattilaisilta (mitä muuten lämpimästi suosittelen), mutta miten hoidetaan kokonaista kansaa?

Tunteettomuudesta suomalaisia ei ainakaan voi syyttää, tunneskaalaa meillä on. Suuria tunteita, syviä vesiä, onnen kyyneleitä riittää. Mutta miksi kaiken pitää olla niin julmetun vakavaa? "Minä kyllä muutan Ruotsiin jos Lordi voittaa", oli eräs kyynikko kommentoinut viisuja. "Paras biisi voitti, upeeta, mahtavaa, kyllä me nyt näytettiin niille, kiitos Lordi!!!" kommentoi toinen. Mutta ketkä "me" näyttivät mitä ja kenelle? Härregyyd, kyse on laulukilpailusta! Suomi ei nouse taikka kaadu tällaisten voittojen mukana. Kukaan ei ajattele meitä parempina tai huonompina ihmisinä Lordin vuoksi. Jokainen omilla aivoillaan ajatteleva kypsä ihminen ymmärtää että jokaisessa maassa on erilaisia persoonallisuuksia eivätkä kaikki allekirjoita kaikkea.

Suomi kuitenkin on hyvin erikoislaatuinen maa, ja minä ajattelen, että Lordi ei olisi voinut tulla mistään muualta kuin Suomesta. Meidän täytyy vaan asennoitua siihen asian vaatimalla huumorilla. Me täällä peränurkassa kun olemme ihan oma joukkueemme, Euroviisujen (ja vähän kaiken muunkin) oppositio, ikinä ei sovita täysin mihinkään joukkoon kun olemme niin omalaatuisia.Eikä sitä pidä missään nimessä hävetä, siitä tulisi olla ylpeä! Missään muualla maailmassa ei ole tällaista kansaa kuin me olemme, tällaisella mentaliteetilla, kyvyillä, tunteilla, kokemuksilla, ajatuksilla ja potentiaalilla varustettuna. Välillä tuntuu, että Suomi on kuin teini-ikäinen, joka "haluu olla niinkuin kaikki muutkin". Toivoisin, että Suomi voisi välttää muuttumisen samanlaiseksi kuin kaikki muutkin (mitä ikinä se nyt sitten tarkoittaakaan) ja kasvaa omassa tahdissaan omaksi itsekseen, omanlaisekseen kansaksi, jolla on vahva, hyvä, identiteetti ja joka voi olla rauhassa oma itsensä muiden joukossa. Ja, jotta ette ymmärtäisi minua väärin, olisi siinä määrin vahva, että uskaltaisi avata rajansa myös muille, pelkäämättä outoja kulttuureja.