Muuttaminen ulkomaille, vaikkakin sitten vain Ruotsiin, on rankkaa. Viimeiset viikot olen kärsinyt yhdistetystä kieli- ja identiteettikriisistä, epäonnistumisangstilla höystettynä. En ole ollenkaan kyennyt ymmärtämään lukemaani, syvemmästä ajattelusta puhumattakaan ja se taas puolestaan on vaikuttanut aika ratkaisevasti koulumenestykseeni. Anneli sanoi että mulla on ruotsinkielinen nuotti kun puhun suomea ja se oli omiaan lisäämään tunnetta siitä että en enää tiedä kuka olen. Kamalaa. Juuri tätä en halunnut tapahtuvan. Viime kurssi oli teologian ja uskonnonfilosofian kurssi, joka vaati paljon lukemista ja omaa ajattelua - se meni tietysti aivan kiville. Tähän mennessä olleista kahdesta tentistä olen läpäissyt 0. Jos seuraava kurssi ei mene läpi, KELA ei myönnä enää opintotukea. Onneksi tämä juuri alkanut kurssi tuntuu helpommalta palalta purra: käsittelemme saamelaisten muinaisuskontoa ja Pohjoismaista mytologiaa, mikä on hurjan mielenkiintoista. Opettaja on nuori norjalainen nainen ja tuntuu siltä, että hän, toisin kuin eräät edelliset luennoitsijat, on perehtynyt pedagogiikkaan edes jonkin verran. Tuntuu myös hyvältä että sivuamme Suomea monessa kohdin. Tuntuu siltä että tämä on tärkeää ja mielenkiintoistakoska se käsittelee myös minun juuriani. Ja saattaahan olla niin että KELA suo armiksen näin opintojen alussa kun selitän miten asianlaita on, tai on ollut. Nyt tuntuu nimittäin helpottavan kielen kanssa. Odotan että seuraava tentti menee läpi.

Olen yllätyksekseni huomannut että saamen kielessä ja suomen kielessä on useita perussanoja jotka ovat toistensa kaltaisia. esim  jubmal=jumala beaiva=aurinko neijte=tyttö mailm=maailma jne. (Suokaa anteeksi jos saamenkielen tavaukseni hieman ontuu)

Yhdessä asuminen on oma projektinsa. Kuinka sitä oppii olemaan oma itsensä vaikka on toisen kanssa? Kuinka sovitetaan kahden ihmisen, joskus keskenään ristiriitaiset, toiveet ja tarpeet yhteen? Onko oikein näyttää negatiivisetkin tunteensa vai onko parempi arvostaa toista niin paljon ettei turhista napise? Sain ystävältäni sähköpostin joka käsittelee aihetta seuraavaan tapaan:

Ei ole helppoa miehelläkään...
Tässä on bongattu yksi vastauksista miesten keskustelupalstalta. Alunperinkaveri, joka
on muuttamassa yhteen naisensa kanssa kyselee palstalla, että kannattaako?
Ja nimim. 'Antero' on vastannut:

"En suosittele. Molemmat alkavat nähdä vaivaa toistensa huonoista puolista.
Jatkuvaa tappelua siivouksesta tyyliin "vituttaa kun saa aina siivota sun jälkiäsi". Voit oikeastaan ajatella asiaa myös näin:
Ei ole olemassa enää "miesten ja naisten töitä". Pelkästään miesten työt. HH
olettaa että siivous, tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto, vaatteiden silitys
jne jaetaan puoliksi. Molemmat siis tekevät näitä
koska on "vanhanaikaista" että nainen joutuisi tekemään kotityöt. Tottahan
se silti on, kyllähän jokainen mies osaa tai ainakin pitäisi osata suoriutua
noista kaikista. Mutta, kun pitää vaihtaa talvirenkaat, paikata puhjennut
pyörän rengas, avata viemäri, korjata jotain, laittaa lamppu kattoon,
leikata nurmikko jne jne. ne ovat aina miesten töitä. Se tasa-arvo katoaa
oudosti siinä tilanteessa. No, noiden asioiden kanssa herrasmies pystyy
elämään, harva nainen "haluaa osata" esim vaihtaa renkaita. Koita onneasi ja
yritä sanoa samaa vaikka silittämisestä.

Tulet myös huomaamaan että pikkuhiljaa hyllysi alkavat täyttyä
kaikenlaisesta turhasta rojusta. Joka perkeleen kulmaan ilmestyy jukkapalmu
punaisessa sydänruukussa ja satoja, ehkä jopa tuhansia
hyödyttömiä koriste-esineitä. "oli ihan pakko ostaa tuo posliinikissa kun se
sopii niin kivasti noiden verhojen väriin". Muistinko jo mainita että
verhot, matot, pyyhkeet yms tulevat muuttamaan väriään radikaalisti. Tulee
kaikkia kivoja kivoja pastellisävyjä. Pikkuhiljaa tuntuu siltä kuin asuisit
jossain vitun sisustusohjelmassa. Kannattaa ostaa myös joku muovipussi missä
säilytät partakonetta, dödöä ja hammasharjaa. Vessan kaappiin ne eivät tule
enää mahtumaan, se on sanomattakin selvä. Vessa pursuaa mitä ihmelliisempiä
purkkeja ja lotioneja. Lisäksi siellä haisee hiuslakka, hajuvesi ja outo
vaniliatangontuoksuinen hajusaippua, jolla ei saa pestä käsiä. Ja ne
wc-renkaan pissatipat...

Omat musiikkimieltymyksesi voit myös unohtaa, "en mä jaksa aina kuunnella
tuollaista mörinää ja pauketta" samoin urheilun seuraaminen televisiosta on
mahdotonta koska sieltä tulee aina joku vitun
sinkkuelämää tms elämää suurempaa jota HH:n on yksinkertaisesti pakko
katsoa. Älä vaan tee sitä virhettä että sijoitat tietokoneen makuuhuoneeseen
sillä silloin sen käyttäminen iltakymmenen jälkeen on mahdotonta koska se
pitää niin kauheaa hurinaa. Ja ne johdotkin on niin ruman näköisiä. Äläkä
edes kuvittele ostavasi enää koskaan mitään kaiuttimia, stereoita tms koska
ne ovat niin rumia eivätkä ne sovi asunnon sisustukseen. Hyväksy se että
television päällä on hajukynttilä. Itse asiassa niitä on lähes joka puolella
           asuntoa. Ne on niin kivoja mutta niitä ei saa polttaa koska sitten ei ole enää kivannäköisiä.

Kannattaa varautua myös siihen että rento kavereiden kanssa oleskeleminen
asunnossasi on historiaa. Jos kaverit tulevat käymään siivotaan ja leivotaan
koska HH ei halua että ihmiset luulevat että teillä on sekaista. Lisäksi on
mm pakko aina ostaa/leipoa jotain jos joku kaveri sattuu tulemaan "kylään".
Kahvi juodaan sellaisista pirun pienistä kupeista joita joutuu vetämään joku
5-6kpl että saat kahvihimosi tyydytettyä. Kahvipannu pitää myös pestä joka
kerran jälkeen kun sitä on käytetty. Kaverisi ovat muuten kaikki sinulle
huonoa seuraa ja lisäksi suurin osa heistä on juoppoja häviäjiä HH:si
mielestä.

Voit unohtaa kumipitsan syömisen samalla kun katsot leffaa koska A) se on
niiiiin epätervellistä B) olohuoneessa ei saa syödä ettei limenvärinen sohva
likaannu C) et halua enää katsoa leffoja
koska ainoa vaihtoehto on romanttiset komediat. "en mä halua katsoa
tuollaista väkivaltaa", lisäksi naisille on yksinkertaista mahdotonta
keskittyä elokuvaan koska samalla pitää lakata kynnet, föönätä,
meikata, kihartaa hiuksia jne. Saat vastata koko ajan kysymyksiin "Kuka tuo
on" "siis kuka tuo on ja mitä se tekee" "miksi se nyt noin tekee".
Elokuvanautinto on pilalla koska kuulet samalla mitä Petra on tehnyt
viikonloppuna ja miten hänen poikaystävänsä Sami on siihen suhtautunut.
Voisit muuten syödä vähän enemmän noita kasviksia.

Et tule enää ikinä löytämään mitään tavaroitasi koska HH sisustaa ne kerran
viikossa eri paikkaan. Avaimien pitäisi olla marimekon unikkokuvioisessa
avainkaapissa mutta eihän niitä sieltä löydy koska
tosiasiassa sinne mahtuu noin kolme avainta. Sen sijaa ne ovat eteisen
lipastossa pienessä pahanhajuisessa peltipurkissa (löytyi kirppikseltä)
jonka kantta on vaikea avata. Kaiken lisäksi se koko
vitun lipasto seilaa ympäri eteistä vaihtaen paikkaa joka viikko. Ja arvaat
varmaan kuka sitä vanhaa painavaa lipastoa raijaa joka viikko paikasta
toiseen. "koitas laittaa se tuonne kulmaan.. Ei, ei sovi
tuon sammakkopatsaan kanssa yhteen, koitas kantaa se tuonne kulmaan... ei
sitä sinne voi laittaa, tulee huono feng Shui.... Koitapas kantaa se
tuonne..."

Mitää elintarviketta ei voi pitää alkuperöisessä pakkauksessa vaan kaikki on
sullottava pienen pieniin purkkeihin ja kippoihin jotka ovat
epäkäytännöllisiä ja "tosi kivan näköisiä". Kaikki purkit ovat erivärisiä ja
ne on sijoitettu kaappeihin sellaisella logiikalla että kaapista on mahdoton
löytyy yhtään mitään.
Varsinkaan kun purkkien sisältö vaihtuu kerran viikossa. Viikolla juomisen
voit unohtaa, samoin sen että otat illalla pari kaljaa. "Pitääkö sun aina
juoda.. Sulla on pian samanlainen kaljamaha kuin teidän isällä". Dokaaminen
kavereiden kanssa asunnossasi vaihtuu "Kutsuihin" joissa on pelkästään